Uimarannalta alkoi hölököttely kohti keskustaa ja Nallikaria, missä en ole ennen käynyt. Samaa reittiä takaisin, kävin kolmella YIT:n työmaalla kyselemässä tarroja, ei ollut, mutta kesämestarit näyttivät hoitavan hommat hienosti. Tapasin puiston vakio asiakkaita ja yksi olisi heti lähtenyt kuskiksi muttei voinut. Olivat huolissaan ravinnostani, kovasti tsemppasivat. Harhailua ja navigointia uimarannan läheisyydessä.
Toisen reissun tein Kempeleen suuntaan ja kävin YIT:n kalustokeskuksessa, josta sain logotarrat. Kaikki kalusto oli upeasti järjestyksessä, olihan siellä jo vuodesta 1968 saakka YIT:tä palvellut ammattilainen. Kantapäät olivat aamulla todella kipeät mutta vertyivät matkan edetessä. Sivureisi ongelmaa ei enää ole ollut, sillä olen saanut viime ajat juosta tasaisia pintoja. Isäni sanoi suvun naisien ja äitinsäkin olleen kevyt jalkaisia - no onneksi ei kevytkenkäisiä.
Nenä kohti Ylivieskaa, missä odottivat jo maraton-oppi-isukki Jukka A. ja Raija. Verenpaineeni oli 119/71 eli saan jatkaa ja pulssi 70. Jukan kanssa vielä saunoimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti