12.7: Ivalo-Saariselkä-Kuusikiekerö 70 km

Montusta nesteen pihaan ja tien varteen. Heti kohta Marja-Liisa nappasi kyytin. Oli vienyt työporukan Saariselän hotellille töihin. Linja-auto-kulkuyhteydet ovat huonot. Itse hän oli sairaslomalla. Ei muuten lähtisi Lapista pois ruuhkasuomeen. Hieroja Lauri Weslinin raudalla akillesjänteen kalvokäsittely tuotti tulosta ja juoksu kulki hyvin. Näin pääsin Ivaloon 31 km:n päähän. Suoli oli vikkelällä toisin kuin muina päivinä.

Päivän ajatus ihmisten kohtaamisessa pätkähti mieleeni että tärkein kysymys on mitä sinä tarvitset tässä momentumissa. Se ei ole sitä mitä luulen ja kuvittelen, näin kävi minulle ja momenttumi on ohi. Tämä on muodostunut kovin opettavaiseksi matkaksi. Mitä sitten minä tarvitsen, vaimo soitti ja kertoi yllärin oli ostanut asuntovaunun velaksi ja on tuomassa sitä tänne. Mainostarrat muuten jäivät kotiin ja posti kuljettaa niitä ties missä. Juoksen kyllä mainospaita päällä ja toinen roikkuu auton narulla.

Söin  Nesteellä hampparin ja pari lasia vettä, ajoin Caravellen Kuusikiekeröön 41 km päähän. Taaksepäin liftaus onnistui kesälomaltaan palaavan kunnossapitomiehen kyydissä. Ilta oli upea - olisi ollut synti olla juoksematta. Autolla olin klo 23.00. Pohkeet olivat aika tukossa. Hevos 2-teholinimenttiä jalkoihin ja autolla 20 km eteen päin Porttipahdan tekojärvelle, peseytymään ja syömään. Ruoka ei oikein maistunatkaan ja kaikki tuli yöllä ulos.

Saariselän montu

Saariselätä Ivaloon.

Sitä ihteään !